Metsäsertifioinnin kriteeristö ja talousmetsien suojelu

Talousmetsien hoidossa ja hakkuissa pitää kiinnittää huomiota erityisesti ns. avainbiotooppeihin, eli erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, joissa todennäköisyys uhanalaisten ja vaateliaiden lajien esiintymiselle on suuri.

Metsälain 10:nnen pykälän mukaan hakkuissa tulee jättää koskemattomiksi seuraavat kohteet:

  • lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien lähiympäristöt
  • ruoho-, heinä-, saniais -ja lehtokorvet sekä letot Lapin läänin eteläpuolella
  • rehevät lehtolaikut
  • pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
  • rotkot ja kurut
  • jyrkänteet ja niiden alusmetsät
  • hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat

Luonnonsuojelulain 29:nnen pykälän mukaan suojeltavia kohteita ovat myös:

  • luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt
  • pähkinäpensaslehdot
  • tervaleppäkorvet
  • luonnontilaiset hiekkarannat
  • merenrantaniityt
  • puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit
  • katajakedot
  • lehdesniityt
  • avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät

Suomen metsäsertifiointijärjestelmän uusitun standardin mukaisesti harvinaiset tai harvinaistuneet elinympäristöt käsitellään niiden erityispiirteet säilyttäen. Tällaisia kohteita ovat:

  • tulvametsät ja metsäluhdat
  • korvet (luonnontilaiset, tavallisesti kuusivaltaiset ja runsaasti lahonnutta ja kuollutta puustoa sisältävät kohteet)
  • letot Lapin läänissä
  • paisterinteet ja supat
  • vanhat metsät
  • puustot, joiden ikä on yli 1,5-kertainen kiertoaikaan nähden
  • puusto on vaihtelevan kokoista, on muodostunut useasta latvuskerroksesta ja puulajista tai on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko
  • puustoa ei ole käsitelty 60 vuoteen
  • puustossa on vanhoja lehtipuita sekä runsaasti (vähintään 20 % puustosta) lahopuita, keloja ja maapuuta